Skye-time ja myrskyjä

Tämä juttu on ollut tekeillä jo puoli kuukautta. Aina sitä ajattelee, että nyt se on valmis, mutta sitten tapahtuu pikkasen lisää. Lopputulos onkin kokoelma kuukauden ajalta huonoja ja hyviä hetkiä. Aloitetaan huonoilla, kun hyvillä on kiva lopettaa.

Remonttimiehet olivat joulun jälkeen poissa kuukauden päivät. Hitaasti ovat asiat siis edenneet ja viivästyksiä tulee jatkuvasti. Tämä on kautta saaren kuuluisa Skye-time. Osa johtuu ihan ymmärrettävästi sijainnista, tavaran saapuminen tilauksesta kestää. Mutta osa on sitä, ettei moni tunnu välittävän kovasti aikatauluista. Etenkin sen huomaa rakentajien/putkimiesten/sähkömiesten toiminnassa. Heillä ei ole myöskään yhtään ongelmaa löytää kesken kaiken lisää töitä! Pikkasen muistuttaa välillä Sisilian meininkiä. Vai onko kansainvälistä saarimeininkiä?

Noh, ruokahuoneessa on jo suurin osa seinistä paikoillaan ja laatoitimme itse Rayburnin taustan. Petri teki ensimmäistä kertaa ikinä, minä avustin. Yllättävän hyvää jälkeä saimme aikaiseksi (ks. kuva). Laatoitus jatkuu sitten myöhemmin. Odotimme pitkään hormia, tänään se saapui ja Rayburn nostettiin paikoilleen. Huomenna pitäisi putkimiehen saapua yhdistämään öljyputket sun muut. Saamme ehkä keskuslämmityksen päälle 2 viikon sisällä? Sen jälkeen (pitäisi!) alkaa suurempi keittiön ja kuistin laajennusoperaatio, johon liittyy myös katto- ja viemärihommia. Mutta olo on varmasti mukavampi lämpimässä talossa.

Ruokahuoneeseen saatiin uudet ikkunat. Tämähän pitäisi olla hyvä juttu ja niin onkin (ks. kuva), mutta eilen satoi puolen vuorokauden sisällä 25mm vettä ja huomasimme kuinka vettä alkoi tippua erkkerin katon kipsilevyistä läpi… Kipsilevyt ja eristevillat pois ja lisää korjauksia luvassa. Piha, pelto ja joki on tulvinnut nyt kahdesti.

Tästä päästäänkin myrskyihin. Tammi-helmikuun vaihteessa puolen viikon sisällä saapui kaksi sen verran kovatuulista myrskyä, että kolme puutamme kaatui/jäi roikkumaan juuristaan. Kuvassa terve, vanha lehtikuusi, josta katkesi suurin oksa. (P.s. tuuli oli niin kovaa, että merivettä pärski meidän talon ikkuinoihin, vaikka meri on parin sadan metrin päässä. Myös kotiniememme vesiputouksien vesi nousi jyrkännettä ylös: ks. linkki)

Nyt kivoihin juttuihin! Kevät on saapunut siinä määrin, että linnut laulavat, lumikellot kukkivat ja narsissien lehdet ovat putkahtaneet esiin. Kanat arvostavat jokaista kuivaa ja aurinkoista päivää. Ovat kuin eri eläimiä silloin.

Olemme karsineet pihan kasvustoa reilusti. Nyt villinä kasvaneet pusikot ovat yhdestä osaa pihaa kesytetty ja aurinko pääsee paistamaan kivasti pimeisiin kohtiin. Ja kaunis vanha kiviaita on vihdoin näkyvissä.

Äh, jonkun sormet kuvassa...

Olemme polttaneet jo useamman kerran risuja pellollamme, kuvissa maanantain kokko. On se vaan niin ihanaa istua omalla pellolla katsomassa maisemia ja hörppimässä kahvia.

Tässä vasta kymmenesosa risuista meneillään.