13. tammikuuta 2015

Muutto!

On paljon kerrottavaa. Nettiä meillä ei ole, ja mahdollisesti ei ole tulossa ennen huhtikuuta. Postaaminen tapahtuu istumalla autossa Glendale Community Hallin parkkipaikalla ja käyttämällä heidän wifiä. Mutta kun kirjoitan tätä, istun vuokramökkimme ruokailuhuoneessa ja vahdin kaminassa palavia hiiliä. Ulkona sataa rakeita. Mahtavan ystävälliset vuokranantajamme asuvat naapurissa ja osa heidän kanoista on päässyt meidän pihalle. Kukko kiekuu. Sisällä on nyt lämmin (mutta ainoastaan ruokailuhuoneessa ja makuuhuoneessa!), mutta näin ei ole joka päivä ollut. Siitä vähän myöhemmin. Aloitetaan alusta.

Muuttopäivä saapui ja se sattui mukavasti Skotlannin viimeisen vuosikymmenen pahimpaan myrskyyn, tai oikeastaan sitä seuraavaan päivään. Perjantaina 9.1. aamuyöllä oli ollut pahimmillaan 130 km/h tuulia (36 m/s) ja Skyella Dunveganin sääasema oli rekisteröinyt 71 mailia / tunti eli 32 m/s puuskatuulta. Stornowaysta (Ulko-Hebrideiltä) Glasgowiin matkalla ollut lentokone oli nousussa lentänyt tuulen voimasta kiitoradalta. Onneksi kukaan ei pahemmin loukkaantunut! Itse lensimme Glasgowiin perjantai-iltana ja laskeutuminen oli hyvin pomppuinen. Lauantaiaamuna lähdimme ajamaan ylämaan läpi Skyelle. Matkan aikana satoi vettä, räntää, lunta ja ihan käsittömättömästi rakeita. Aurinkokin paistoi välillä. Välihuomautus rakeista: niitä on satanut joka päivä, kun olemme täällä olleet. Ja semmoisella voimalla, että oksat pois, kirjaimellisesti.

Pääsimme kuitenkin turvallisesti perille. Vuokramökistä tuprusi savu, mutta kukaan ei ollut paikalla. Uskaltauduimme naapurin puolelle kuikuilemaan. Vuokranantajat olivat kiireissään siirtämässä kaatuineita puita mm. kanalan päältä. Saimme kutsun sisälle teelle. He olivat yllättyneitä, että olimme päässeet perille sinä päivänä. Saimme tietää, että sähköt olivat olleet jo torstai-illasta asti poikki. Onneksi vuokramökissä tuli kylmää vettä (painovoimalla kukkulan päältä) ja puulla ja hiilellä pystyi lämmittämään.

Mökkiä ei voi kuvailla muulla sanalla kuin söpö. Ja ehkä kylmä. Talo on ainakin sata vuotta vanha ja siinä on vajaan metrin pakuiset kiviseinät. Keittiön ikkunoissa on pitsiliinat ja ruokailuhuoneessa sekä olohuoneessa on erkkerit (joista vetää niin…). Yläkerrassa on kaksi makuuhuonetta. Lämmitys tapahtuu ruokailuhuoneen kaminalla ja olohuoneen takalla, sekä joukolla siirrettäviä sähköpattereita. Ongelmana on, että yläkertaa ei voi lämmittää kuin pattereilla ja maksamme sähkön kulutuksen mukaan. Sähkö maksaa 18p/yksikkö ja nyt huomaamme, että päivässä menee n. 40-60 yksikköä, joka tarkoittaa n. 250-300 punnan lisäyksen kuukaudessa vuokraan. Tämä kulutus tapahtuu niin, että yhdessä makuuhuoneessa on patteri koko ajan päälllä (muuten illalla siellä on liian kylmä mennä nukkumaan) ja aamulla patteri on päällä ruokailuhuoneessa sen aikaa kunnes saamme kaminan lämmittämään. Illalla patteri on olohuoneessa päällä vaikka takassa on tuli, muuten siellä on liian kylmä. Koska täällä ei olla nähtävästi keksitty takkaan taikka kaminaan peltiä, meillä on talossa kaksi huonetta kerralla lämpimänä päivän aikana ja yöllä ainoastaan makuuhuone. Voi olla, että kun ulkona lämpätila ei ole enää lähellä nollaa astetta, lämmitys helpottuu. Tottakai sähköä kuluu myös muuhun esim. lämpimään veteen ja valoihin. Käytämme iltaisin kynttilöitä (candlelight dinner!).

Palataan takaisin tarinaan. Onneksi sähkö palautui lauantai-iltana ja saimme makuuhuoneeseen patterin päälle ennen nukkumaanmenoa. Seuraavana aamuna järjestelimme tavaroita ja kävimme tunnin kävelyllä Loch Pooltielin rannassa ja Glendalen "keskustassa". Luulin, että tuuli ei olisi silloin voinut olla kovempi (sade tuntui kasvoissa kuin lasinsiruja olisi lentänyt), mutta eilen kävimme katsomassa mahdollisesti tulevaa omaa taloamme ja kun kiersimme ulkona taloon kuuluvaa maata, tuulessa ei valehtelematta välillä voinut päästä eteenpäin. Talo, maa ja maisemat olivat kyllä käsittämättömän upeita. Jokapuolelta näkyvät vesiputoukset, jotka putoavat mereen muutaman sadan metrin korkeudelta, näyttivät kuin niistä olisi tullut savua. Tuuli heitti veden suoraan ilmaan ylös putouksen yläpäästä.

Tänään tuuli on rauhoittunut, vaikka lunta, räntää ja rakeita välillä sataakin. Huomisillaksi (keskiviikko) on tulossa seuraava myrsky. Kelistä huolimatta ja osittain myös sen takia, on mahtavaa olla täällä ja joka päivä on vain täytynyt ihmetellä miten hullun upean ratkaisun olemme tehneet!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogin kirjoittajat valvovat kommentteja. Kommenttisi tulee näkyviin, kun se on hyväksytty.