26. helmikuuta 2015

Kasviksia Skotlannissa ja surrealistinen kyläkauppa

On myytti, että Skotlannissa syödään vain ruskeanväristä ruokaa, eikä ollenkaan vihanneksia. Skottien ruokavalio on pitkään koostunut ohrasta, kaurasta (ks. aikaisempi juttu kaurasta), erilaisista juureksista, kaaleista ja palkokasveista sekä perunasta. Lihaa on syöty vähän, kala ja äyriäiset ovat olleet tärkeämpiä. Siis hyvin samankaltainen asetelma kuin aikoinaan Suomessa (jos vastahakoisesti unohdetaan rukiin suuri rooli). En voi olla lainaamatta Catherine Brownin "Scottish Cookery" -kirjan upeaa kuvausta:

"While Maggie puts her girdle-baked barley bannocks and oatcakes on the table with some soft cheese, Alistair goes to lift the lid of the pot on the peat fire, taking out a piece of meat and bringing it to the table. It's been in 'the salt' (a barrel of brine in the barn), he tells us. It comes, we discover, from one of his Blackies (Blackface sheep) which has roamed the rough hillsides for the best part of four years. We all get a piece of the mutton to eat with an oatcake. We marvel at its flavour. Afterwards, he chops up some kale and adds it to the pot and serves us platefuls of his broth, flavoured with barley, carrots, turnips and potatoes. Simple, sustaining and unforgettable.

I'd like to take you into the remote corner of the North West Highlands where these crofters lived. The date is 1972 and the place is a croft house on the Applecross peninsula in Wester Ross. Born at the beginning of the century, brother and sister, Maggie and Alistair, are in their seventies now and have lived here all their lives. A road has just been built round this coastline where the transport - until now - has been by boat or foot. It's a wild night outside, but there is a warm glow from a peat fire and the pot on it, slowly simmering, is filling the croft house with its fabulous aromas."

Muutama sanaselvennys:

Bannock = liedellä tasaisella ritilällä (girdle) paistettu leipä
Mutton = yli vuoden vanhaa lampaan lihaa eli ei karitsaa (vaikea löytää nykyään mistään, täytyy kasvattaa itse?)
Croft = Maa, jota käytetään maanviljelykseen tai eläinten kasvatukseen. Yleensä sitä ei omisteta itse, vaan on pienellä summalla vuokralla. Nykyisin pystyy ostamaan croft-maata, mutta sen käyttöön on lakeja ja omistaja täytyy tulla ensin hyväksytyksi Scottish Crofting Commissionin toimesta. Tämä tulee ehkä olemaan meillä edessä.
Applecross peninsula = Niemialue, joka on Skye:ta vastapäätä "mantereen" puolella.

Kasvisten kirjo täällä ihan perussupermarketissa on suorastaan mukava. Erilaisia peruna- ja kaalilajikkeita on runsaasti ja perinteisten juuresten lisäksi nyt on ollut saatavilla esim. brittiläistä "purple-sprouting broccoli":a (yksittäisiä nupullisia varsia, jotka kypsyvät kuin parsa) sekä suomalaisittain vielä tuntemattomampaa "spring greens". Se on pieni kerä kauniin tummanvihreää, hieman purppuraisella reunalla varustettua tukevaa mutta kevyehköä lehteä. Tein eilen siitä kasvis-nuudeliwokkia niin, että kiehautin suikaloidut lehdet n. 1-2 minuuttia nuudelien keitinvedessä (yksi kattila = ei lisää tiskiä!).

Ainoa ongelma vihannesten kohdalla tulee, kun käy Portreen supermarketissa kerran 1-1.5 viikossa (ajomatka n. 45 min per suunta). Voi olla haasteellista suunnitella ruokia niin, että vihannekset säilyvät. Salaattia voi syödä ainoastaan ensimmäisinä päivinä shoppailun jälkeen. Toki kyläkaupastakin löytyy, mutta kaikkea on ymmärrettävästi vain 1 tai 2 kpl per kasvis (paitsi sipulia ja perunoita). Glendalen kyläkauppa on kyllä ihmeellisen monipuolinen, sieltä löytyy mm. sobanuudeleita, gluteenitonta pastaa, aurinkokuivattuja tomaatteja ja intialaista paneer-juustoa! Tarjolla on välillä myös suolasilliä ja kylmäsavustettuja peuranfileviipaleita. Skottijuustovalikoimakin on kunnioitettava (Connage Highland Dairyn Highland Heart Brie on todella hyvää ja haisevaa). Villapipoja ja sukkiakin löytyy. Ja joka maanantai ja lauantai paikallinen nainen tuo itse tuoreeltaan leipomiaan leipiä ja leivonnaisia myytäväksi. Että ei paha kyläkaupaksi. En vain ymmärrä miten se kannattaa.

22. helmikuuta 2015

Tavoitteita ja haaveita

Löysin rannalta hienon kampasimpukan kuoren.
Kevät on saapunut Skyelle. Krookukset ja lumikellot kukkivat. Tänään kuitenkin sataa kaatamalla, ja koska myös tuulee kovasti, vesi sinkoutuu ikkunoita vasten kuin joku heittäisi vettä ämpärillä. Aamupäivä meni kaminan kanssa kiroillessa. Usein ostamamme/saamamme puut eivät ole kuivia ja hiilen sytyttäminen vaatii kunnollisen hiilloksen puista. Kesti kauan, mutta nyt lämpö hehkuu kaminasta. Niin sanotut "smokeless"-hiilet ovat parhaita lämmittäjiä. Niitä kuitenkin saa ostettua ainoastaan Portreen ja Broadfordin supermarketeista (joissa niitä ei aina ole), Portreen "tukkutorilta" (jonka löysimme vasta äskettäin) tai tilaamalla puhelimitse yhdeltä herralta Vattenista. Viimeksi mainittu tapa on halvin: 19.20 puntaa per 50 kg. Mutta kun viimeksi soitimme, meille kerrottiin, että puhelinnumero oli väärä eikä sieltä mitään hiiltä voi tilata… Täysin sama puhelinnumero oli kyseessä kuin aikaisemminkin. Hmh, täytyy selvittää. Hiilestä on myös normaali ja halvempi "house coal" versio, jossa hiili on pienemmissä paloissa, mutta joka savuttaa niin kamalasti, että omasta terveydestään voi olla huolissaan (ja kaikki huoneen pinnat peittyvät ohueen kerrokseen nokea). Tätä versiota myydään kaikissa kaupoissa, joten oletan että paikalliset käyttävät sitä päivittäin kotiensa lämmittämiseen.

Postauksen tarkoituksena oli kuitenkin hahmotella täällä asumisen tavoitteita ja haaveita. Olemme löytäneet talon, josta haluamme tehdä tarjouksen. Talo on 110 vuotta vanha ja maata on lähes 7 hehtaaria. Enää täytyy palkata asianajaja, joka ymmärtää croft-maahan liittyviä lakipykälöitä ja laatii virallisen tarjouksen. Remonttikustannusarviot saamme alkuviikosta. Tämä hahmotelma olettaa siis, että tarjouksemme menee läpi ja saamme ostettua kyseisen talon.

Tavoitteita:

- Yhden huoneen (ensuite) B&B talon alakertaan. Tarkoitus on tarjota yöpyminen söpössä huoneessa kauniilla alueella, merinäköalalla ja hyvällä aamupalalla.

- Muutama kana, kananmunia varten. Ja koska ne ovat mukavia eläimiä. Tarkoitus on pitää niitä free range eli antaa niiden vaeltaa päivisin pihalla oman tahtonsa mukaan. Se saattaa kuulostaa harvinaiselta, mutta se on täällä hyvin yleistä ja täysin ymmärrettävää. Naapurimme on luvannut antaa meille tipuja.

- Lampaita. Tilaa ainakin olisi, koko 7 hehtaaria on lammaskelpoista. Tarkoitus olisi ostaa jokunen keväisin ja antaa niiden nauttia syksyyn asti, jonka jälkeen ne lähtevät teurastamoon. Näin saisimme lampaanlihaa itselle ja tutuille. Taloudellisesti se ei ole tietenkään halvin tapa, mutta täysin aloittelevalle lampaanpitäjälle paras tapa tutustua kyseiseen eläimeen. Lampaiden ympärivuotinen pitäminen on kuulemma täysin taloudellista vasta n. 100 lampaan paikkeilla. Huh!

- Kasvimaa. Hyvin voi aloittaa perunoilla ja muilla helpommilla juureksilla ennen kuin yrittää kaalien kasvatusta. Ympärivuotisen leudon sään vuoksi esim. naapureilla on vieläkin purjoa ja punajuuria maassa valmiina nostettaviksi.

- Omilla kananmunilla, lampaanlihalla ja kasviksilla on myös toivottavasti iso rooli B&B aamupalan ja mahdollisen illallisen (ks. alempaa) laatuun ja kiinnostavuuteen. Näin niiden tuotteiden taloudellisuuskin paranee.

- Puulämmitteinen pihasauna merinäköalalla. Tilattu on, osittain jo suunniteltu, tekijätkin tulossa. Täytyy vain saada sitten jonkin kokoinen alue decroftattua sekä saunalle planning permission. Luulen, ettei se ole ongelma, mutta siinä voi kestää.

Haaveita eli asioita, jotka olisi kiva hankkia/tehdä muutaman vuoden päästä:

- Vene. Täällä monet kalastavat taskurapuja, makrillia ja pollockia, joita on saatavilla runsaasti (naapureilla on pakastin täynnä kalaa). Simpukoitakin voi kerätä. Nuo kala- ja merenelävälajit ovat myös hyviä kestävän kalastuksen näkökulmasta. Vaikka venettä ei hankkisikaan, kalastaa voi myös rannalta.

- B&B toimintaan olisi kiva lisätä vieraille mahdollisuus syödä talossa illallista ja/tai käydä saunassa. Lähistöllä (n. 5-15 km päässä) on vain kaksi illallisravintolaa, ja saunoja ei ole ollenkaan. Etenkään oikeaa puulämmitteistä saunaa.

- Vuohia. Rakastan vuohia! Olen kuullut, että jotkut pitävät Skyella myös vuohia. Vaikka ne ovat taitavia vaikeakulkuisessa maastossa, ne eivät tykkää liiasta viimasta ja kosteudesta. Vaikka lampaat ovat iloisesti koko ajan ulkona, vuohet tarvitsevat yöksi tai huonolla kelillä kunnon suojan. Sen rakentaminen ei tietenkään ole kovin vaikeaa. Vuohista voisi sitten saada omaa vuohenmaitoa, josta voi tehdä mm. juustoa. Olen harjoitellut juustontekoa jo vuoden verran ja se on todella palkitsevaa.

7. helmikuuta 2015

Coral Beach ja lintukuvia

Kävimme kävelyllä läheisellä Coral Beachilla.

Coral Beach.
Lumiset Ulko-Hebridit horisontissa.

Macleod's Tables lumiset huiput.
Ringed Plover. Ehkä.

Toisella puolella Loch Dunvegania.

Lehmät rannalla.

Sitten muutama kuva takapihamme pellolta ja joelta.

Sorsapariskunta joella.

Sama pari. Säikähtivät minua.

Hamara-joki. Juoksee Loch Pooltieliin.

Myös haikara säikähti minua. Huomaa lampaat rinteessä.

Sama haikara.

Hieno lintu.



1. helmikuuta 2015

Kaurasta

Olemme syöneet täällä kaurapuuroa lähes joka aamu. Täkäläiset kaurahiutaleet ovat todella hyviä. Toisin kuin nyky-Suomessa, kaurasta valmistettavat syötävät eivät rajoitu puuroon ja leipään, vaan Skotlannissa on pitkät perinteet kaikenlaisiin kauratuotteisiin. Monipuolisuus johtuu historiallisesti pitkäaikaisesta köyhyydestä, jolloin saatettiin syödä kaurapuuroa kolmesti päivässä, sekä siitä että vehnä ei kasva jyrkillä ja korkeilla alueilla, joista Skotlanti suurimmaksi osaksi koostuu. Kauran jälkeen tärkein vilja on ohra sekä peasemeal, joka on oikeasti paahdettua ja jauhettua keltaista hernettä.

Ennen kuin kerron makoisista kauraruoista, katsotaan tarkemmin kauran eri muotoja. Skotlannissa tärkeässä roolissa on oatmeal sen eri karkeusasteissa. Oatmeal on kauraryynin eri ruoheusasteita. Saatavilla on pinhead, medium ja fine oatmeal. Pinhead on karkeaa, siinä kokonainen ryyni on katkaistu kolmeen osaan. Suomessa olen törmännyt muutamassa kaupassa kaurarouheeseen ja se vaikutti samanlaiselta. Medium ja fine oatmeal:a ei sitten löydykään Suomesta. Medium astetta käytetään pinheadin kanssa sekoituksena suolaisissa kaurakakuissa (oatcakes, ks. ohje) sekä perinteisimmässä kaurapuurossa, joka sekoitetaan pitkällä kepillä nimeltä "spurtle" ja syödään puukulhoista. Mediumia käytetään myös kalan leivityksessä sekä black puddingin (skotlantilainen veripalttu, todella hyvää!) massassa. Fine oatmeal:a olen nähnyt resepteissä käytettävän keiton tai padan suurustamiseen.

Ensimmäisestä Skotlanti-reissusta lähtien erilaiset oatcakesit hurmasivat. Tykkään erityisesti paksuhkoista ruohevista versioista. Ne käyvät todella hyvin juustojen kanssa. Jos niitä haluaa tehdä Suomessa, kannattaa ostaa kauralesettä (saa useammasta kaupasta) ja tehdä tämän ohjeen mukaan (ohje on kirjasta Claire Macdonald's Scottish Cookery):

Oatcakes (jos haluat tehdä enemmän kakkuja, tee tämä pieni taikina kahdesti tai kolmesti, jotta taikina ei ehdi kuivua liikaa)

60 g kauralesettä (tai medium oatmeal, jos saat sitä käsiisi)
60 g täysjyvävehnäjauhoja
isohko hyppysellinen ruokasoodaa
4 isohkoa hyppysellistä suolaa
1 rkl sulatettua voita
2-3 rkl kiehuvaa vettä

Sekoita kulhossa kuivat aineet. Sekoita seokseen voi ja sen verran kiehuvaa vettä, että muodostuu kiinteä, mutta pehmeä taikina.

Ripottele kauraleseitä työskentelytasolle ja kauli taikinasta ympyrä (n. 20 cm halkaisija). Tasoita reunat leikkaamalla. Leikkaa taikina neljään, kuuteen tai kahdeksaan lohkoon. Nosta lohkot pellille, jossa on leivinpaperi, ja anna kuivua 30 min. Sillä aikaa, lämmitä uuni 180 asteeseen (160 astetta kiertoilmauunille). Jos haluat, nyt ehdit tekemään uuden satsin taikinaa.

Paista kakkuja 15-20 minuuttia, ne olisi hyvä muuttua vienosti kullanruskeiksi. Käännä puolivälissä paistoaikaa. Nosta paistetut kakut ritilälle rapeutumaan. Kun ne ovat jäähtyneet, säilytä ilmatiiviissä rasiassa.


Toinen yllättävän hyvä kauraruoka on skirlie. Se on lisuke, joka koostuu voissa paistetusta sipulista ja pinhead oatmeal:sta. Jos satut törmäämään kaurarouheeseen, kokeile tätä (ohje on kirjasta Scottish Cookery, kirjoittaja Catherine Brown):

Skirlie (lisuke 4:lle)

50 g voita
1 keskikokoinen sipuli
n. 125 g kaurarouhetta (pinhead oatmeal)
suolaa ja pippuria

Sulata voi paistinpannulla. Lisää sipuli ja paista kullanruskeaksi. Lisää kaurarouhetta niin, että rasva imeytyy. Paista seosta muutama minuutti koko ajan sekoittaen. Mausta suolalla ja pippurilla.


Erikoisin kauraruoka, ja joka on vielä kokematta, on brose. Se on periaatteessa kypsentämätöntä puuroa. Medium oatmeal:iin kaadetaan kiehuvaa nestettä (vesi, maito tai kasvis/lihaliemi). Lisätään voita ja suolaa, ja sitten se syödään. Sveitsiläinen mysli on samankaltainen: kaurahiutaleet liotetaan yön yli omenamehussa tai maidossa. Jos haluaa vielä erikoisempaa, suuntaa katse atholl brose:en. Se on juoma, jossa medium oatmeal liotetaan tunti vedessä, jonka jälkeen kaura siivilöidään pois ja kauraiseen veteen sekoitetaan hunajaa. Lopuksi makeutettuun veteen sekoitetaan kaksinkertainen määrä viskiä!

Ehkä myöhemmin kirjoitan Skotlannin muista söpöltä kuulostavista ruokalajeista: Cullen Skink, Cock-a-Leekie, Stovies, Clapshot, Rumbledethumps, Hotchpotch, Cranachan, Broonie, Parlies ja Tablet.

Ruoanlaitosta täällä

Varoitus: teksti sisältää lukuisia välihuomautuksia. Niitä voi olla liikaa joillekin lukijoille.

On synkkä ja myrskyisä yö. Hehe. Petri on töissä ja olen mökissämme syömässä iltaruoaksi paahtoleipää skotlantilaisella cheddarilla ja Branston pickle:lla.

1. välihuomautus: Minulla ei ole hajuakaan miten tuo maustekastikemainen seos suomennetaan. Branston pickle on suolaisen etikkainen sekoitus erilaisia vihanneksia, omenaa, taatelia ja mausteita. Kuin ketsupin ja pikkelsin välimuoto. Käy todella hyvin juustoleivälle sekä paistetun kananmunan päälle. Sitä ei saa Suomesta ja se olikin yksi syy miksi halusimme muuttaa britteihin (vain puoliksi vitsi, rakkaudesta condimentteihin).

Juon teetä.

2. välihuomautus: Ostimme muuttopäivänä PG Tips -teepusseja ison paketin, koska se oli tarjouksessa. 240 kpl, joista puolisen sataa on tullut jo juotua. Vielä niitä riittää, jos haluat pistäytyä teelle.

3. välihuomautus: Puolilta öin lähden hakemaan Petriä töistä. Lunta ei ole, mutta tiet ovat jäässä. Pari päivää sitten Glendalen ja Colbostin välillä olevalta tieltä suistui ulos (hiljaisella vauhdilla, tietääkseni) ainakin 3 autoa.

4. välihuomautus: Täällä ei käytetä talvi- tai kitkarenkaita. Lähettäkää joku Suomesta kunnon kitkarenkaat, please.

Tuli siis mieleeni kirjoittaa miten ruoanlaittoni on muuttunut. Koska siitä olen tällä hetkellä suurimmaksi osaksi vastuussa. Vuokramökkimme ruoanlaittokalustus on suppea: Iso kattila, pieni kattila, paistinpannu. Aikaisemmassa postauksessa mainitsemani pienet uunipellit ja muutama pieni uunivuoka.

5. välihuomautus: Olen aina rakastanut kaasuliesiä. Täällä on sellainen ihan peruskaasuliesi ja paistaminen ja keittäminen on niin helppoa! Keitin pari päivää sitten hiljaisella liekillä linssi-papusekoitusta ja isoimmistakin pavuista tuli kermaisen pehmeitä. En ole koskaan onnistunut siinä aikaisemmin. Ja mikä parasta, kaasu kuuluu vuokrahintaan…

Suppea keittiövarustus ei ole ongelma, sillä täällä ei ole tiskikonetta. Ja vihaan käsintiskausta. Mieluummin käynnistän Henryn ja imuroin.

6. välihuomautus: Ymmärrän, että tiskikoneettomuus on monelle arkipäivää eikä se ole edes oikea ongelma.

7. välihuomautus: Okei, kylpyhuoneen siivoaminen on tiskaamistakin inhottavampaa.

8. välihuomautus: Kylpyhuone on ehkä kylmin osa mökkiä! Sieltä on yksinkertainen lasi kuistille ja pieni (sähkösyöppö) lämmitin, jonka voi laittaa aina vähäksi aikaa päälle. Odotan, että ostamme oman talon, jossa on lämmin vessa ja tiskikone.

9. välihuomatus: Kylpyhuoneessa on kokolattiamatto ja seinällä tapetit (paitsi ammeen kohdalla)…

Tiskattavien astioiden minimoiminen on kierolla tavalla hauskaa. Joutuu miettimään tarkasti seuraavien päivien ruokia ja olen saanut hyväksyttävän syyn laatia listojani. Etenkin keittoja, patoja ja curryja on tullut tehtyä useampia. Mukaanottamani keittokirjat sopivat tilanteeseen täydellisesti: kaksi erilaista "Scottish cookery" -kirjaa, "The National Trust Farmhouse Cookbook", "Good Old-Fashioned Pies and Stews", "Tender I" (Nigel Slaterin kirjoittama, sisältää myös kasvien kasvatusvinkkejä), "Hugh's Three Good Things" (by Hugh Fearnley-Whittingstall, suosittelen) ja "Rick Stein's India" (curry-reseptejä varten, ihan ykkönen). Kaapissa on sisilialaista pastaa (Poiatti on parasta!), risottoriisiä, nuudeleita, linssejä, papuja, mausteita… Kaiken kruunaa kirja "Savo Cooking", jonka sain vanhemmiltani. Vielä pitäisi ainakin kokeilla perunavelli ja naurissosekeitto. Voisilmäpullaohje toimii.